Käytössäsi on vanhentunut selain, jota emme valitettavasti enää tue sivustomme graafisen käyttöliittymän osalta. Sinun kannattaa päivittää yhteensopivuuden vuoksi selaimesi esimerkiksi Mozilla Firefox -selaimeen.

Tuija

Tuija - Uutta ilmettä saunaan

Western Red Cedar, jättiläistuija (Thuja plicata), kasvaa Pohjois-Amerikan länsirannikolla Alaskasta Kaliforniaan. Kanadassa sen pääesiintymisalue on Brittiläinen Kolumbia. Koska tuija on tärkeä metsäteollisuuden raaka-aine, sen saanti turvataan yhä lisääntyvillä istutusmäärillä. Puu ei ole uhanalainen eikä sademetsäpuulaji.

Tuijaa on alettu istuttaa 60-luvulta lähtien Isoon-Britanniaan, Uuteen Seelantiin ja Keski-Eurooppaan. Ensimmäisiä istutusmetsiä on jo hakattu sahatavarakäyttöön.

Puun ulkonäkö

Tuija voi saavuttaa jopa 75 m:n pituuden (keskimäärin noin 50 m) ja yli 200 cm:n rinnankorkeusläpimitan. Runko on silmiinpistävän suippo tai keilamainen ja oksaton n. 30 m:n korkeudelle. Kuori on säikeinen ja ohut.

Puuaineen ominaisuudet

Pintapuu ja sydänpuu ovat hyvin erottuvia, vaikkakaan väriero ei ole kovin jyrkkä. Pintapuu on noin 5 cm paksu ja vaaleanvärinen, joskus valkoinen. Sydänpuu on yleensä epätasaisesti värittynyttä, väri vaihtelee vaaleanruskeasta punaruskeaan. Voimakas värivaihtelu on puulle ominaista. Lisää puun värisävystä voitte katsella tuijasta valmistamiemme saunojen kuvista. Puusolukossa ei ole pihkatiehyitä, mutta se on parkkihapon kyllästämää ja sen vuoksi erittäin kestävää sinistäjä- ja lahottejasieniä vastaan. Osa puuaineen sisältämistä yhdisteistä voi nopeuttaa kastuvien rautanaulojen tai -ruuvien ruostumista, joista tulee puun pintaan ruostejuovia. Tämä voidaan välttää käyttämällä rakenteissa ja kiinnityksessä messinkiä tai ruostumatonta terästä. Painoltaan tuija on hieman abachia kevyempää.

Puuaineen käyttö

Pohjois-Amerikassa tuijaa käytetään sillan- ja veneenrakennuksessa, ratapölkyiksi, mastoiksi, kimpenä, tynnyreihin, ikkunoihin ja oviin. Intiaanit ovat käyttäneet puuta toteemipaaluihin. Merkittävä tuijan käyttökohde ovat katto- ja seinäpaanut. Käytössä on jopa n. 200 vuotta vanhoja suoja-aineella käsittelemättömiä kattoja.

Aloimme tuoda tuijaa Suomeen vuonna 1988 kylpylä- ja uimahallitilojen sisustukseen puun erinomaisten teknisten ominaisuuksien takia. Taloudellisen taantuman vuoksi puuta meni aluksi etupäässä edustus- ja yksityssaunatilojen sisustukseen.

Puu soveltuu hyvin ulko- ja sisäkäyttöön sen erinomaisen säänkestävyysen, pienen kosteuselämisen ja erikoisen värin ja syykuvioinnin vuoksi.

Kokemukset

Löysimme tuijan kun etsimme puulajia, joka kestäisi uimahallien kosteutta ja kovaa käyttöä. Muina edellytyksinä oli, ettei puulaji saanut olla uhanalainen sademetsälaji. Lopulta nämä vaatimukset täyttävä puulaji löytyi Kanadasta, jossa tuijan käytöllä on pitkät perinteet.

Ensimmäinen Suomessa valmistettu tuijasisustus meni vuonna 1990 Rokuan Kuntokeskukseen, jossa abachilauteita oli jouduttu uusimaan 2-3 kertaa vuodessa. Ensimmäiset tuijalauteet laitettiin entisten teräsrunkojen päälle, ja lauteet jouduttiinkin uusimaan n. 3 vuoden käytön jälkeen teräsrungon ruostumisen takia. Lauteiden mitoitus muuttui uusien RST-runkojen vuoksi siinä määrin, että käyttökelpoiset laudelaudet eivät soveltuneet enää paikkaan.

Uimahalli- ja kylpyläkäytössä tuijalauteiden käyttöikä on kokemuksemme mukaan noin 4-5 vuotta.

Uusia käyttökohteita tuijalle ovat sandwich -rakenteisten veneiden rungot ja rannikolla sekä saaristossa olevien rakennusten ulkoverhoukset.